FLASH-JULKAISUT

18.12.2023 Riikka Vuorenmaa, Turvallinen ja kestävä pimeä -hanke

Kuva: Tutkimusryhmän Hyssy-valaistusinterventio. Kuvaaja Toni Pallari

KUINKA SUUNNITELLA HYVÄÄ KAUPUNKIHÄMÄRÄÄ?

Käveleminen pimeässä kaupungissa – onko se mukavalla tavalla jännittävää vai jännittävää sellaisella ikävällä tavalla, joka saa oikeastaan välttämään liikkumista ulkona auringon laskettua? Rauhoittaako tähtitaivaan, tumman veden tai himmeiden katujen katselu? Entä kerrostalojen valaistujen ikkunoiden tuoma varmuus siitä, että joku muukin on vielä hereillä, että kaupunki ja sen ihmiset ovat edelleen minun ympärilläni, en ole yksin? Säpsäyttääkö oman kotikadun valaistus turhankin hereille, jos vanha koira on vietävä vielä kerran käymään ulkona keskellä yötä?

Oulun yliopiston Turvallinen ja kestävä pimeä -hanke on vuoden 2023 ajan tutkinut oululaisia kokemuksia pimeästä kaupungista sekä selvittänyt, miten kaupunkivalaistus ja -pimeä syntyvät. Tavoitteena on ollut tunnistaa mahdollisuuksia hyvän hämärän lisäämiselle kaupunkiympäristössä. Hyvä hämärä ei estä ketään käyttämästä kaupunkia, hyvä hämärä ei ole pelottavaa. Se on oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan – kuten hyvä valaistuskin.

Valaistus mahdollistaa kaupunkielämään kuuluvien toimien jatkumisen hämärän laskeuduttua. Silti pimeän syventyessä myös kaupunki alkaa vaiheittain muuttua joksikin toiseksi kuin päivällä. Kokemuksiin pimeässä kaupungissa liittyy monenlaisia tunteita. Usein eniten huomiota saa turvallisuuden lisääminen ja turvattomuuden tunteiden vähentäminen, ja näihin pyritään lisäämällä valaistuksen määrää. Led-valaistuksen tuoma energiatehokkuus, valaistuksen näkeminen kaikkinaista turvallisuutta lisäävänä tekijänä sekä ymmärtämättömyys liiallisen valaistuksen haitoista ihmisille, muille eliöille ja ekosysteemeille on kuitenkin johtanut kaupunkeihin, joiden hehkuva valokupoli paistaa kymmenien kilometrien päähän. Tähtitaivaan tuoma yhteys maailmankaikkeuteen, hämärien hetkien himmeä kauneus on menetetty, mutta silti jäljellä voi olla huonoa pimeää, epämiellyttäviä paikkoja.

Turvallinen ja kestävä pimeä -hankkeen tutkimusryhmän monialainen tausta on antanut hyvät eväät hämärän eri aspektien huomioimiselle: tutkimuksen vetäjä Henrika Pihlajaniemi on taustaltaan arkkitehti sekä valaistussuunnittelija ja -tutkija, projektitutkija Outi Parhankankaan taustat ovat puolestaan muotoilussa ja kulttuuriantropologiassa. Itse olen toiminut valosuunnittelijana ja taiteilijana esittävän taiteen kentällä. Yksi osa projektia on ollut nykyisten ja potentiaalisten pimeiden paikkojen tunnistaminen ja analysointi. Toisen kokonaisuuden muodostaa pimeän ajan kaupunkiympäristön kokemisen ja käyttämisen tutkiminen. Kolmanneksi projektissa on pyritty kehittämään kaupunkipimeän suunnittelumenetelmiä. Kaikkia osa-alueita yhdistävä tekijä on kaupungin asukkaiden kokemusten ja näkemysten arvo. Jotta valaistus tai pimeä olisi sosiaalisesti kestävää, tulee kaupunkitilan käyttäjien olla sen suunnittelun keskiössä. Tutkimusryhmän artikkeli Co-designing safe and sustainable darkness for northern urban places esiteltiin Tukholmassa Light Symposiumissa joulukuun alussa, ja ilmestyy symposiumin loppujulkaisussa myöhemmin.

Kaupunkivalaistuksen ratkaisut tehdään harkiten ja pitkäikäisiksi. Siksi keveillä, väliaikaisilla installaatioilla on tärkeä rooli uudenlaisten lähestymistapojen kokeilemisessa. Valaistusinterventio Hyssy avautui Lumo -valaistusfestivaalilla marraskuussa, ja oli sen jälkeen koettavissa kuukauden ajan Hollihaan puistossa. Hyssy esitteli erilaisia vaihtoehtoisia tapoja valaista puiston parkour-alue. Teosta edelsi työpajojen sarja, jossa osallistujien kanssa tutkittiin puiston pimeän ajan luonnetta ja potentiaalia, sekä ideoitiin interventiota. Myös lapsille järjestettiin Leikki hämärässä -työpajoja, joissa he saivat auttaa tutkijoita hämärän etsimisessä ja se jälkeen valaista pimeän leikkipuiston haluamallaan tavalla kannettavilla valaisimilla.

Turvallinen ja kestävä pimeä -hanke tuotti runsaasti aineistoa, jonka analysointi on vasta alkanut. Hankkeelle onkin haettu ja tullaan hakemaan jatkorahoitusta. Toiveena on pikkuhiljaa päästä tekemään kokeiluja oikeissa suunnittelukohteissa sekä Pohjois-Suomessa, että mahdollisesti myös verrokkikaupungeissa muualla Euroopassa. Itse jatkan aiheen parissa myös tulevassa osallistavaan kaupunkivalaistussuunnitteluun keskittyvässä väitöstutkimuksessani, jossa vertailen taiteen menetelmiä ja karttapohjaisia menetelmiä osallistavan suunnittelun välineenä ja paikkasidonnaisen ymmärryksen kokoamisessa.

Lisätiedot: